Iloa, pelkoa, järkytystä ja onnea. Sitä kaikkea tunsimme, kun kuulimme, että meille tulee kesällä vauva, Turkka Mastomäki ja Sani sanovat. Hämmennyksestään huolimatta he ovat ensi kertaa valmiita vanhemmiksi.
Nurmijärveläisen metsän keskellä kohoaa kartanomainen tiilitalo. Kevätlumi ympärillä on puhtaan valkoista, ja maaseudun hiljaisuuden rikkoo vain naapuritilalta kuuluva hevosen hirnunta. Kohta se saa seurakseen kumeaa haukahtelua, kun tiilitalon ovi aukeaa ja pihalle pelmahtavat newfoundlandilainen Tyyne Tyyppinen ja sen perässä leonbergiläinen Tarmo Tappinen.
– Ei hypi Tyyne, tänne Tarmo, kuuluu kahdesta suusta, kun laulaja Sani eli Saija Aartela, 38, ja hänen elämänkumppaninsa, näyttelijä Turkka Mastomäki, 40, komentavat koirapesuettaan.
Tyyne tuli taloon vuosi sitten, kun Sani ja Turkka halusivat aloittaa yhteisen koiraharrastuksen. Kaksikuinen Tarmo liittyi seuraksi kuukausi sitten.
Kun Tarmon hankintaa viime syksynä suunniteltiin, pariskunnalla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä, että pentukoiran lisäksi perheessä olisi kohta myös ihmisvauva. Sanin ja Turkan esikoisen on määrä syntyä heinäkuun lopulla. Tarkkasilmäisimmät kiinnittivät huomiota Sanin vatsanseutuun televisiossa pyörivän Kuorosodan lähetyksissä.
– Aika pitkään sain pidettyä salaisuutemme vain lähipiirin tiedossa, Sani sanoo.
Nyt Sani ja Turkka kertaavat nauraen elämänsä yllätystä, josta he saivat tietää joulun jälkeen. Pariskunta oli juuri kotiutunut kuukauden lomamatkalta Costa Ricasta, kun Sani tunsi vointinsa niin oudoksi, että hakeutui lääkäriin. Ultraäänitutkimuksen lopuksi lääkäri käänsi monitorin Saniin päin ja näytti ihmislapsen alkua: tästä se outous johtuu. Tutkimuksen jälkeen Sani käveli ultraäänikuva käsilaukussaan kahvilaan, jossa Turkka odotti häntä.
– Minua itketti ja nauratti samaan aikaan, kun näytin kuvaa Turkalle, joka oli kuin puulla päähän lyöty, Sani kertoo.
– Kun Saija näytti minulle kuvaa ja ymmärsin, mitä se merkitsi, tunsin valtavaa hämmennystä. Ihmeellistä pakahtumisen tunnetta, johon sisältyi sekä onnea että järkytystä, Turkka kuvailee.
Boheemi ja pikkutarkka
Käenpesä-sarjasta tuttu Turkka ja huippumenestyneen
Aikakone-yhtyeen entinen solisti ja nykyinen sooloartisti Sani tapasivat kolmisen vuotta sitten Komediateatteri Arenan revyyn harjoituksissa. Heillä oli heti hauskaa keskenään. Esiintyviä taiteilijoita yhdistivät samanlaisen huumorintajun lisäksi hämäläiset juuret. Pian he alkoivat viihtyä yhä enemmän yhdessä paitsi töissä myös vapaalla. Puolen vuoden kuluttua Turkka oli muuttanut Nurmijärvelle Sanin hulppeaan taloon.
Sani ihastui Turkan hyväsydämisyyteen ja huolehtivaisuuteen. Turkka taas löysi yllätyksekseen Sanista rauhallisen ja syvällisen aikuisen naisen. Hänen mielikuvansa Sanista olivat siihen asti perustuneet lähinnä Aikakoneeseen liittyneeseen julkisuuteen.
– Kun tapasimme, olimme jo aikuisia ihmisiä. Meillä molemmilla on takanamme vahva menneisyys, ja kokemustemme perusteella osaamme antaa toiselle tilaa. Sinä olet sinä ja minä olen minä, Sani ja Turkka sanovat.
Ihan helppoa kahden taiteilijan sopeutuminen yhteiseen arkeen ei ole silti ollut.
– Tämä rakkaus on ollut tutkimusmatka kahden aika erilaisen persoonan välillä. Mutta yhteisten vuosien aikana särmät ovat hioutuneet ja suhde on tullut entistä vakavammaksi, Sani ja Turkka sanovat.
Suurimpana eronaan pariskunta pitää sitä, että Sani on suurpiirteinen, Turkka yksityiskohtiin takertuva.
– Minä olen ärsyttävän pikkutarkka ja Saija järkyttävän boheemi. Alkuun siitä tuli huikeita yhteentörmäyksiä, Turkka kertoo.
Valmiit vanhemmuuteen
Turkka ja Sani ovat eläneet kumpikin tahoillaan tähän asti työpainotteista elämää, jossa ei ole ollut tilaa perheelle ja lapsille. He toteavat olevansa vasta nyt valmiita vanhemmiksi. Sani ei ole koskaan tosissaan haaveillut perheenlisäyksestä: hänestä ei olisi ollut äidiksi tilanteessa, jossa tärkeintä oli toteuttaa ammatillisia haaveita.
– Mutta kun tapasin Turkan, minulle tuli vahva intuitiivinen tunne: tuossa on lapseni isä. Ei vauvaa silti suunniteltu tai kinuttu ääneen. Nyt ajatus äitiydestä tuntuu todella onnelliselta.
Turkka puolestaan myöntää aika ajoin poteneensa vauvakuumetta. Tunne on liittynyt elämän tyhjiin hetkiin: kun kaverit ovat perustaneet perheitä, ja oma elämä on ollut itsekästä työpäämäärien tavoittelua. Satunnaisista vauvahaaveista huolimatta Turkka ei usko, että hänestä olisi ollut isäksi vielä nuorenamiehenä.
– Minulla oli aika paljon tekemistä itseni kanssa. Isyys ja artistin kohellus eivät olisi sopineet yhteen. Vaikka voihan toisaalta olla, että isyys olisi sitten opettanut, muuttanut ja rauhoittanut minua.
Enää töistä kilpailu ei ole niin tärkeää kuin nuorempana. Turkka tuntee saavuttaneensa jo paljon, eikä hänellä ole kiireellisiä ammatillisia haaveita.
– Olen tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut. Elämänkokemukseni avulla pystyn antamaan nyt paljon enemmän kuin kukaan osaisi edes pyytää, Turkka arvelee.
– Kun ajattelen lastamme, tunnen lämpimän hyvänolon tunteen. Johan lapsen oli aika tullakin. Olen vain odottanut sellaista suhdetta, jossa vilpittömästi pääsen antamaan kaiken rakkauteni ja elämänkokemukseni.
Me Naiset /Sari Parkkonen 11.3.2010
